keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Status quo

Kevätauringon lämmössä kun koti suorastaan kylpee valossa on oma olo hyvin ristiriitainen. Toisaalta tekisi mieli kirmata ulos, vaunulenkkeillä ja antaa auringon paistaa kasvoille, toisaalta olo on juuri nyt niin väsynyt että pitäisi hautautua pimennysverhojen taakse makuuhuoneeseen, sulkea muu maailma ulos, sammuttaa ajatukset pääkopasta ja nukahtaa päiväunille.

Jälkeenpäin ajatellen väitökseni ajankohta oli todella "hyvä", niin hyvä kun se nyt pienten lasten äidillä voi olla, ja ottaen huomioon sen etten olisi ehtinyt väitellä vauva vielä vatsanahan sisäpuolella. Nyt olen selvästi väsyneempi kuin esim puoli vuotta sitten.

Imetys se vaan jatkuu… väsymys alkaa painaa, enkä jaksa sille tehdä oikeastaan mitään. Sairauden vuoksi pitäisi lopettaa, aloittaa lääkitykset, mutta olen jotakuinkin sinnitellyt oireiden kanssa päivä kerrallaan, ja tuntuu ettei voimat nyt riitä imetyksen lopettamiseen. Minin (epäilty) maitoallergia mutkistaa matkaa, en tiedä oikein mitä korviketta antaisin tilalle. Paria merkkiä olen kokeillut, mutta niistäkin tuntuu tulevan oiretta. Voihan olla, ja todennäköisesti onkin niin, että Minillä on "vain" herkkä vatsa, ja kaikkeen uuteen pitää totutella pikkuhiljaa. Siinäpä se onkin, kun ei millään jaksa päivittäin taistella pullon ja korvikkeiden kanssa, kun menekki on muutamia millilitroja. Mini sitten tankkaa menetetyt äidinmaidot öisin. Toistaiseksi Mini on käynyt maitobaarissa öisin 1-2 kertaa, yleensä vähintään sen kerran. Olen yrittänyt rajoittaa tarjoilua tutittamisella, tassuttelulla, hyssyttelyllä jne. mutta viimeistään tunnin taistelun jälkeen olen luovuttanut. Ja näiden öiden jälkeen, luonnollisesti olen ollut aivan kuitti.

Toisaalta, olen ajatellut, ei meillä ole tässä mitään hätää, kiirettä, mennään päivä kerrallaan ja katsotaan sitten kun tulee  Miehellä on sen verran vaativa työ, välillä 90-100 tunnin työviikot ja reissuja, etten voi myöskään olettaa häneltä apuja näihin ratkaisuihin.

Niin että näillä mennään, päivä kerrallaan, ja nyt painun sinne pimennysverhojen taakse.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti