Meditaatiota

Lasten kanssa kotonaolo on vähän niinku meditaatiota. Pitää pystyä keskittymään vain siihen hetkeen, sulkea silmät sotkulta ja kaaokselta, nauttia vain siitä hetkestä jolloin kaikki on periaatteessa hyvin, eikä kukaan itke. Vaikka seuraavassa sekunnissa tilanne saattaisi kriisiytyä täysin. 

Ministäkin on yhdessä hujauksessa kasvanut mahdoton 9 kiloa painava, hymyilevä super vauva, joka kääntyy ja tutkii innoissaan kaikkea. Omat lelut ei enää niin kiinnostakaan, vaan keittiövälineet, lehdet ym on ihan parhaita. Kiinteitä on aloiteltu vähän maistamaan, vaikka ei ois sinänsä mikään kiire. Vatsavaivat on helpottaneet kokonaan sen maidon + munan poisjätön myötä. Mini on oikeesti aivan valloittava, ihana, nauravainen vauva jota voisi tuoksutella ja ihastella koko päivän. :) 

Ihania spontaaneja hetkiä

8.1.12

Esikko aamulla: "Ihana Mini! Ihanaa että meille on syntynyt Mini-vauva. Minä kovasti toivon että Mini kasvaa ja siitä tulee mulle leikkikaveri."

Aamuisin ja muutenkin aina kun Mini herää, Esikko tulee halimaan ja pussailemaan ihanaa vauvaa. Ja Mini hymyilee ja hihkuu!

Harmistuksia

Su 6.1. Klo 12

Harmittaa kun aamupäivän ulkoilu jäi väliin... En vaan saanut kaikkea tehtyä ajoissa vaikka tuntui että juoksin paikasta toiseen kainalot hiessä koko aamun. Kämppä on taas räjähdyspisteessä, lelut ja vaatteet pitkin poikin. Esikko vitkutteli, ei suostunut tekemään mitään ja kun vihdoin saatiin hampaat pesty se ilmoitti että on nälkä...
Mini itkeskeli, nukahti vasta tunnin taistelun jälkeen vaunukoppaan ulkovaaatteissa.

Harmittaa kun tämä äiti ei jaksa leikkiä! En jaksa liikuttaa enää yhtään tyyppiä enkä osallistua yksillekkään kahvikutsuilöe. Tänään aamulla 7.46 ois pitäny jaksaa liikuttaa jotain vauvanukkea, en vaan pystynyt. Oli pakko laittaa Esikko kattomaan telkkaria ja sekin harmitti.

Ylihuomenna alkaa Minin maitoaltistus. Saas nähdä valvotaanko joka ilta taas kahteen asti itkun kanssa. Voihan harmistus.

Mitä ja miksi

Tässä blogissa melkein liikaa yli 30-vuotias, melkein kotiäiti purkaa sydäntään pienistä, isoilta tuntuvista asioista. Mukana kulkevat rakas avioMies sekä 09 ja 8/12 syntyneet lapsukaiset Esikko ja Mini.

Lasten saaminen ei ollut meille itsestäänselvyys. Tähän tultiin mutkan kautta, ja lapsettomuudesta ennen Esikkoa kerrotaan edellisessä blogissa www.miilu.vuodatus.net. Mini sai myös alkunsa koeputkessa: 1. IVF.n 2. PAS tehtiin joulukuussa 2011, ja jouluaattona  saimme parhaan mahdollisen lahjan kun Mini ilmoitti tulostaan.:)