Priorisointia

Priorisointia, priorisointia, sitä tässä ainakin oppii. Sen olen huomannut että oma jaksaminen, ravinto ja väsymystilanne kannattaa korjata aina ensin. Vähän niinkun lentokoneessa jos ilmanpaine laskee.
Sitten varmistetaan kanssamatkustajien turvallisuus, niin ettei kukaan tipu mistään, leiki saksilla tai ole tunkemassa suuhunsa muovipussia. Seuraavaksi hoidetaan suurinta desibeliä aiheuttava tekijä (lue: nappaa Mini syliin ja/tai anna Esikolle IPad). Sitten voi miettiä mistä vyyhtiä lähdetään purkamaan. 

Välillä on ajatus hukassa miten näistä vuosista selviäisi. Täytyy aina yrittää nähdä se Iso Kuva. Ollaan onnistuneesti pidetty hengissä kahta lasta, toinen kasvatettu jo kiitettävään 3 vuoden ikään, eikä se ainakaan kokonaan ole pilalle mennyt. Avioliitto on vielä kutakuinkin kasassa, mikä sekään ei ole itsestään selvyys.

Miehen kanssa luotiin meille sopiva selviytymisstrategia: lasten mentyä nukkumaan lopulta nukahdettua nautimmen sushista, shamppanjasta ja toistemme seurasta. Olimme edes hetken ihmisiä, aikuisia, omia itseämme. 
Öp