Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään IRL vertaisäitiä, tai ainakaan samassa tilanteessa kahden lapsen kanssa kotona olevaa äitiä. Kolmen vuoden odottelu/lapsettomuus Esikon kohdalla aiheutti sen että kaikki ystäväpeheiden äidit ovat juuri kaksi lasta tehtyään palanneet työelämään. Ehdittiin mukaan vasta tavallaan toiselle kierrokselle, ja heidän nuorimmat lapsensa ovat meidän Esikon ikäisiä eli 3-vuotiaita.
Yhden lapsen kanssa on kuitenkin kaikki niin erilaista, ja tuntuu että esikoistaan odottavat ystävät eivät taas lainkaan painiskele samojen ongelmien parissa.
Arki on toisaalta niin hektistä etten tiedä mihin väliin tai jaksaisiko sitä hakeutua varsinaisiin perhe/vauvatapaamisiin. Jaksaako tutustua uusiin ihmisiin kun vanhojakaan kavareita ei ehdi nähdä ja kohtahan tämä äitiysloma jo loppuukin?
Siksi olen jäänyt koukkuun likemaan muiden, samassa tilanteessa olevien mietintöjä, ja päätin aloittaa myös kirjoittaa ja selventää omia ajatuksia tänne blogiin. Kuviakin tekisi mieli laittaa, mutta arkailen laittaa sellaisia joista voisi tunnistaa. Täytyy harkita vielä. Tämä blogi on nyt kuitenkin ensisijaisesti mulle itselleni, muistoksi ja ajatusten selventämiseen. Ja onhan se mahtavan hienoa jos täällä joku käy ja/tai kommentoi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti