Mini 6kk

Mini täytti 6kk. Mihin se aika meni? No, väitökseen ja hässäköihin toki ekat 3kk, sittemmin ihan perusarkeen. Jokatapauksessa pikkuvauvavaihe tuntuu olevan ohi, vauhti kiihtyy ja toisaalta päiviin alkaa pikkuhiljaa löytyä jonkinlaista rytmiä. Ennen Minin syntymää kuulin muutamalta kahden lapsen äidiltä että alku on kyllä rankkaa mutta sitten puolen vuoden kohdalla helpottaa. No, jos näin on, niin olemme olleet todella onnekkaita. Ei pelättyä koliikkia, suht iisi pikkuvauvavaihe, nopeasti bongattu apu iltahuutoihin 3-4kk iässä maidottomalla ruokavaliolla. 6kk jälkeen äitikin on säilynyt lähestulkoon järjissään, isosisko traumoittaa ja avioliitto jotakuinkin kasassa.

Meillä tuntuu tällä hetkellä asuvan aika veikeä, hyväntuulinen, sopeutuvainen, mutta hieman herkkäuninen tyyppi. Sellainen joka herätessään jokeltelee iloisena itkuhälyttimestä, ei välitä isosiskon aamukapinasta vaan nukahtaa eteisen lattialle puoliksi toppavaatteissa. Sellainen, joka herää aamuöisin aamuisin isosiskon pieneenkin ääntelyyn ja silmät aukeaa varmasti jos yrittää autokopassa siirtää kesken unien. Silmät aukeaa myös jos erehdyt käymään huoneessa tarkistamassa nukkuuko tai vaunuissa hengittääkö.

Mini 6kk:
Sillä on kullanvärinen, hieman taipuisa, pehmeä uusi tukka. Ruskeaan jo kääntävät, tarkkaavaiset silmät. Vauvanpyöreys on saavuttanut sellaiset mittasuhteet etten ole aikaisemmin nähnyt, ainakaan näin läheltä. Sillä on hymykuopat kyynerpäissä. Poimut ranteissa ja nilkoissa, makkaroita kaikkialla. Isosiskon vanhat vaatteet eivät sille mahdukaan, leveyssuunnassa.

Ryömii määrätietoisesti -taaksepäin- jatkuvan pärinän saattelemana. Jälkeen jää kuolavana.
Pyrkii ylöspäin, kottausasentoon, lankkuun, istumaan. Tänään pieni käsi ylsi ekaa kertaa kukkaruukun reunaan. Ah sitä lehtien havinaa.

On kiinnostunut pesuohjelapuista, sanomalehdistä, keittiöpaperista, kengännauhoista. Sekä ihan mistä vaan isosiskon touhuista.

Syö vähitellen muutakin kuin maitoa, hyvällä ruokahalulla. Tykkää istua pöydässä muiden kanssa ja taputtaa pöytälevyä, erityisesti jos on onnnistunut kaatamaan siihen vettä + sosetta.

Nukkuu makeiten päivisin ulkona vaunuissa, öisin vaihtelevalla menestyksellä pinniksessä ja äidin vieressä. Nukahtaa joskus nykyisin omaan pinnikseen itsekseen unipupua hypeltäen. Sen jälkeen heräilee öisin kerran syömään kahden aikoihin, ja sen lisäksi 3+ x kertaa muuten vaan. Näistä sen kolmannen kerran jälkeen päätyy yleisimmin loppuyöksi äidin viereen.

Hymyilee hampaatonta hymyään usein, kenelle vaan ja milloin vaan. Erityisesti juuri heränneenä.

Kyllä se on aika mainio tapaus, varsinkin juuri nyt kun pinniksestä unipupun vierestä kuuluu tasainen tuhina.